Suomessa on monia ihmisiä, jotka ovat kertoneet haluavansa uudistaa suomalaista koulua. Monet ovat kertoneet omia visioitaan siitä, miten oppilaiden viihtyvyyttä koulussa voitaisiin parantaa. Toisilla ratkaisuna on pulpettien luokasta ulos kantaminen ja toisilla erilaiset yksilöllisten menetelmien mukaan opiskelu. En väheksy yhtäkään uudistusta, mitä halutaan tehdä oppilaiden koulussa viihtyvyyden eteen. En myöskään halua asettaa yhtään uudistusta toistaan paremmaksi, sillä koulun uudistamiseksi voi tehdä monia asioita.
Minullakin on oma unelmani uudistaa koulua. Se ei ole unelma luokkahuoneen uudelleen järjestelystä, ei opetuksen viemisestä ulos, vaan unelmani kohdistuu niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin oppiaineiden samanlaisten tietojen yhdistämiseen ja käsittelemiseen yhdellä kertaa ilman oppiainerajoja. Tämän unelmani koulun uudistamisesta haluaisin toteuttaa erityisesti yläkoulussa.
Tiedän, että kertaus on opintojen äiti, kuten jo hieman kulunut ilmaisu kuuluu. Minusta olisi kuitenkin järkevämpää ja syvällisemmän oppimisen kannalta parempi, jos oppilas voisi opiskella jotakin aihetta niin, että siinä olisi oikeasti yhdistetty eri oppiaineiden tiedot ja taidot toisiinsa. Haluaisin siis kokonaisvaltaisempaa asioiden käsittelyä ja oppimista, enkä sitä, että sama aihe opiskellaan toisessa oppiaineessa syksyllä ja toisessa keväällä.
Oppiaineiden yhdistämisessä haluaisin myös aitoa yhteistyötä eri oppiaineiden opettajien kesken. Aidolla yhteistyöllä en tarkoita sitä, että kurssin aikana jossakin vaiheessa toinen opettaja opettaa oman juttunsa omassa luokassaan ja toinen oman aiheensa omassa luokassaan, eikä aiheen käsittelyjä koota millään tavalla yhteen. Haluaisin siis aitoa yhdessä tekemistä, jolla tarkoitan teeman ympärillä olevan aiheen suunnittelua ja oppilaiden työskentelyä aiheen parissa eri oppiaineiden tietoja hyödyntäen riippumatta siitä, minkä oppiaineen opettaja kulloinkin työskentelyä ohjaa.
Uuden perusopetuksen opetussuunnitelmasta olisin toivonut enemmän oppiainerajoja rikkovaa ja uskaliaampaa uudistusta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka opetussuunnitelmaan jäi selkeät oppiainerajat, rajoja voidaan kuitenkin rikkoa. Kaikki on kiinni vain opettajien halusta uudistaa totuttua toimintakulttuuria. Olen sitä mieltä, että kokonaisuuksien opiskelu helpottaa myös oppilaiden työskentelyä ja oppimista, kun he saavat aikaa opiskella aihetta enemmän ja yhdistää eri oppiaineiden tietoja ja taitoja. Tällöin myös konkretisoituu paremmin se, että eri oppiaineiden tietoja tarvitaan muuallakin kuin kyseisen aineen tunnilla.
Koska olen innokas kehittämään uusia opetusmenetelmiä, aion myös jollakin tavalla saada koulun kehittämisen unelmani toteutettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti