Opetusmenetelmiä kehittäessä innostuu itsekin

Viime viikkoina olen tutustunut koulussamme pian käyttöön otettaviin uusiin Pedanet-sivustoihin. Minua kiinnostaa erityisesti, miten nämä sivustot toimisivat opetuksessa. Jotkut oppilaat ovatkin jo luoneet sivuille oman tunnuksensa ja sitä kautta saaneet käyttöönsä oman tilansa. Itse olen luonut oman oppiaineeni alle jokaiselle luokka-asteelle oman sivuston, johon olisi tarkoitus kerätä erilaista hyödyllistä materiaalia. Tällä hetkellä sivustolla on vasta seitsemäsluokkalaisten lukupäiväkirjojen palautusmahdollisuus. Pian sinne palautuvatkin ensimmäiset tekstit, joten pääsen testaamaan, miten sivusto käytännössä toimii palautuskansiona.

Toinen uutuus, jonka otan myöhemmin opetuksessani käyttöön, on yksilöllinen oppiminen. Olen tekemässä kahdeksasluokkalaisille pientä lauseenjäsennysjaksoa, jonka oppilaat opiskelevat itsenäisesti omassa tahdissa. Aloitin suunnittelun kirjaamalla muistiin jakson tavoitteet ja keskeiset sisällöt. Tämän jälkeen olen koonnut jaksoon kuuluvia tehtäviä (perustehtävät sekä syventävät  ja soveltavat tehtävät) ja listannut, mitä tehtäviä mihinkin arvosanaan pitäisi tehdä. Tosin olen antanut oppilaalle myös valinnanvapautta ja hän voi itse valita syventävistä ja soveltavista tehtävistä sellaisia, joita hän haluaa tehdä.

Opintojakson olen rajannut ajallisesti, mutta muuten oppilas voi itse valita, kuinka nopeasti asiat opiskelee. Opiskelumateriaaleina jakson aikana ovat kirjat, vihkot ja sähköiset materiaalit. Joitakin sähköisiä materiaaleja ajattelin koota oppilaita varten valmiiksi, mutta kaikkea en heidän puolestaan etsi. Näin oppilaat siis saavat harjoitella myös tiedonhakua. Tarkoituksena on myös tehdä joitakin omia opetusvideoita, joiden avulla oppilaat voivat kerrata asiaa niin monta kertaa kuin haluavat.

Oppilaille olen jo tällaisesta jaksosta puhunut, joten he ovat jo hieman perillä tulevasta. Se mistä ajatus tällaisesta toiminnasta lähti, tuli oikeastaan oppilailta. Yksi oppilas kun kerran tunnilla mainitsi, kuinka hän tekisi tehtäviä paljon mielellään, jos niillä olisi selvä vaikutus ja hyöty. Turha minun oli siinä sitten selostaa, että tehtävien teolla oppii uutta ja pystyy havaitsemaan, mitä osaa ja mitä ei - eli pystyy soveltamaan opittua tietoa käytäntöön. Tällainen selitys ei oppilasta miellyttänyt, vaikka kuinka olisin perustellut tehtävien hyötyä. Kyseinen oppilas selittikin tarkemmin, kuinka hän haluaisi, että tehtävien teolla voisi selvästi vaikuttaa esimerkiksi tulevaan arvosanaansa. Siitä se ajatus yksilöllisestä oppimisesta sitten lähti, ja nyt olen luvannut tuollaisen jakson koko ryhmälle. Jakso on tarkoitus aloittaa tammikuussa. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten jakso tulee onnistumaan. Muistutan itseäni koko ajan siitä, että mikään ei onnistu, ellei uskalla yrittää - niinpä siis yritän.

Videoiden teko puhelimilla innosti

Päätin antaa oppilaille välipalatehtäväksi lyhyiden mainosvideoiden teon. En halunnut rajata liikaa  tehtävänantoa vaan halusin antaa oppilaiden luovuudelle tilaa ja keksiä itse aiheensa. Virikkeeksi annoin vain sen, että he voisivat käyttää teksteinä koulun seiniltä löytyviä tekstejä ja käyttää niitä hyödyksi omissa videoissaan. Osa käyttikin tätä mahdollisuutta ja kuvasi puhelimillaan seiniltä löytyviä sanoja tai virkkeen pätkiä. Näistä teksteistä he sitten rakensivat muun muassa mainoksia, joihin oli liitetty itse äänitettyä puhetta. Äänitykset tehtiin myös puhelimilla ja ohjelmina käytettiin niitä, mitä kenenkin puhelimessa sattui olemaan. Jos ryhmän oppilailla ei kenelläkään ollut äänitysmahdollisuutta, autoin heitä tekemään äänitykset omalla mac-kannettavallani. Voin sanoa, että äänitysten teko oli hyvin hauskaa ja opettavaista. Samalla havaitsin, kuinka oppilaat olivat hyvin kriittisiä itselleen ja halusivat äänitysten olevan priimaa ennen kuin he hyväksyivät ne lopullisiksi versioiksi.

Oppilaat tuntuivat innostuvan videoiden teosta hyvin paljon. Jotkut ryhmät olivat tehneet erittäin hienoja videoita, joissa on selkeä juoni. Kaikki videot kuvattiin puhelimilla, joten sen ihmeempiä välineitä ei tarvittu. Jotkut ryhmät olivat innokkaita editoimaan videoista erittäin viimeisteltyjä. He kuvasivat videonsa, lisäsivät tekstit, tarvittavat puheet ja taustamusiikin. Loppujen lopuksi kokonaisuudet olivatkin hyvin tehtyjä. Totesinkin videoiden esittämisen jälkeen, että pienestä välipalatehtävästäni olikin tullut innostava tehtävä, johon oppilaat halusivat panostaa enemmän kuin pari äidinkielen tuntia. Mikäs sen hienompaa kuin saada oppilaat innostumaan ja tekemään mielellään tällaista tehtävää. Tällä tehtävällä tuli myös todistettua se, että lyhyen videon tekeminen ryhmissä ei välttämättä vaadi sen ihmeellisempiä välineitä vaan pelkkä puhelinkin riittää pitkälle. Samoin oli hienoa havaita, kuinka itsenäisesti ryhmät videonsa tekivät. Toki kyse oli yhdeksäsluokkalaisista, jotka ovat jo tottuneet tekemään monenlaista. Silti yllättävän moni oppi tästä tehtävästä uuttakin.

Olen iloinen, että teetätin tällaisen välipalatehtävän. Iloitsen myös siitä, etten turhaan pelännyt sitä, miten tämä tehtävä onnistuu. Uskalsin siis antaa oppilaiden touhuta ja toteuttaa itseään, enkä rajannut liikaa tehtävänantoa. Tämä selvästi innosti ryhmiä erilaisiin ratkaisuihin, mikä oli hienoa havaita. Lupasin kyllä oppilaille, että teemme vielä keväällä uudelleen videoita, mutta silloin panostamme tosissamme niihin ja suunnittelemme videot huolella. Opettelemme myös editointia, jotta kaikki oppisi tekemään sen. Onkin kiinnostavaa sitten nähdä, millaisia videoita saamme tehtyä, sillä nytkin lopputulokset olivat hyviä.