Kahoot kovassa huudossa

Viime viikkoina olen antanut oppilaiden tehdä tietokilpailukysymyksiä Kahoot-ohjelmalla. Tämän olen toteuttanut niin, että kun muut työt on tehty, oppilaat voivat tehdä visailuja pareittain. Jokaisen vuoro tulee siis jossain vaiheessa, mikä on osoittautunut hyväksi porkkanaksi ja motivointitavaksi; ainahan on mukava odottaa jotain kivaa.

Olen luonut oman tunnuksen Kahootiin ja kirjaudun siis ensiksi sisään tällä tunnuksella. Avaan myös valmiiksi uuden kysymyssivun, joten oppilaiden ei tarvitse kirjautua omilla tunnuksillaan. He huolehtivat vain kysymysten teosta. Kysymykset oppilaat saavat rakentaa yli oppiainerajojen, kunhan varmistavat vain, että oikeaksi merkitty vastaus on myös oikein. Hyvin erilaisia kysymyksiä onkin tähän asti visailuissa tullut eteen, mikä on ollut ilahduttavaa.

Kun kysymykset on tehty, olemme sitten sopivassa kohdassa järjestäneet tietokilpailuja tunnin lopun piristykseksi. Olemme tehneet niin, että oppilaat voivat itse valita parinsa tai kolmen oppilaan ryhmänsä, jonka kanssa osallistuvat visailuun. Tärkeintä on vain huolehtia, että parilla (tai ryhmällä) on yksi toimiva kännykkä, jolla visailua voi tehdä.

Visailu alkaa sillä, että opettaja kirjautuu Kahootiin omilla tunnuksillaan. Sen jälkeen opettaja avaa visailun ja heijastaa sen videotykin avulla oppilaiden nähtäväksi. Oppilaat tulevat visailuun mukaan menemällä kahoot.it-sivulle ja kirjaamalla pelin numerokoodin kohtaan "Game pin". Numerokoodin opettaja löytää, kun avaa visailun.

Vastaaminen tapahtuu valitsemalla kännykän näytöllä näkyvistä värialueista oikea. Kysymyksen ja värejä vastaavat vaihtoehdot näytän videotykin avulla.  On ollut hienoa katsella oppilaiden intoa, kun he ovat miettineet vastauksia kysymyksiin. Parasta on se, kun kaikki jännitämme jokaisen kysymyksen jälkeen, millaiselta näyttää visailun sen hetkinen tuloslista. Hienoa on ollut myös huomata, että visailun voittaminen ei kuitenkaan ole tärkein asia, vaikka se selvästi ilahduttaakin voittajia. Tärkeintä on kuulemma vain se, että näitä visailuja tehtäisiin uudestaan. Ja näinhän me teemmekin, sillä sen verran mukava välipala tämä on ahkeran opiskelun päätteeksi. Suosittelen siis kaikille testaamaan Kahootia!

Kokeetko aina tylsiä?

Nyt olen pitänyt tämän syksyn ensimmäisen sähköisen kokeen, jonka tein netistä löytyvällä Socrative-ohjelmalla. Jännityksellä odotin, miten koe onnistuu ja miten oppilaat siihen suhtautuvat sekä minkälaista palautetta he kokeesta antavat. Olihan tämä kuitenkin oppilaille aivan uusi juttu, vaikkakin he odottivat koetta ihnnolla. 

Uutuuden viehätys leijui ilmassa ennen kokeen alkua. Kävimme aluksi läpi kolme tekemääni testauskysymystä, jotta kokeen toiminta ja erilaiset kysymystyypit tulisivat oppilaille selväksi. Alkuperäinen tarkoitukseni oli, että kokeen ulkoasuun tutustuminen oltaisi käyty läpi ennen varsinaista koepäivää, mutta syksyinen raju flunssani ja poissaolo töistä muutti suunnitelmani. Oli siis tyydyttävä ennen koetta tehtyy harjoitteluun. Luotin kuitenkin siihen, että oppilaat oppivat idean nopeasti, sillä eihän Socrative niin vaikea ole. Se ei nimittäin vaadi laajoja tietoteknisiä taitoja, vaan kysymyksiin vastaamisperiaatteen oppii nopeasti.

Lyhyen testikokeen aikana oppilaat oppivat hyvin kokeen tyylin ja olivat valmiina aloittamaan varsinaisen kokeen. Kokeessa oli kolme erilaista kysymystyyppiä: 1) oikein/väärin 2) monivalinta ja 3) avoimia kysymyksiä. Olin laittanut asetuksista kokeen kysymysten tulemaan satunnaisessa järjestyksessä, joten kaverilta oli turha kopioida vastauksia. Kokeessa jokainen tekikin tehtäviään aivan äänettömästi ja jos kokeen aikana tuli kysyttävää, nostivat oppilaat käden ylös ja kertoivat kysymyksensä vasta sitten kun olin heidän vieressään. Turhaan siis pelkäsin etukäteen, että koetilanteessa alkaisi kova ääneen ihmettely ja kysely. Ainoa yhden oppilaan huoli ennen koetta tuntui olevan vain se, miten palautan heille tällaisen sähköisen kokeen. 

Seurasin ihaillen oppilaiden keskittymiskykyä, joka oli jollakin tavalla silmäänpistävää. Jokainen oppilas istui hiljaa ja keskittyi vain omiin tehtäviinsä. Missään vaiheessa koetta ei syntynyt turhaa hälinää, vaikka osa saikin kokeensa ennen muita valmiiksi ja lähti välitunnille. 

Seurasin koko kokeen ajan oppilaiden edistymistä omalta iPadiltani. Socrative on siinäkin mielessä hyvä, että opettaja näkee kaiken aikaa, kuka oppilaista on tehnyt minkäkin tehtävän (jos siis opettaja on valinnut vaihtoehdoksi sen, että oppilas etenee tehtävissä omaa tahtia eikä opettajajohtoisesti). Samoin opettajana pystyn kesken kokeen näkemään oppilaiden oikein tai väärin menneet tehtävät. Tosin aukkotehtävät ovat sellaisia, jotka opettajan on syytä käydä vielä erikseen läpi. Tämä siksi, että jos oppilas on kirjoittanut vastauksensa eri järjestyksessä kuin mitä opettajan mallivastaus on, merkitsee  koe vastauksen automaattisesti vääräksi. 

Kun viimeinen oppilas oli tehnyt kokeen, lopetin kokeen ja valitsin iPadiltani tulosten lähettämisen suoraan sähköpostiini. Tuloksista ilmenee yhteenveto koko luokan oppilaiden vastauksista värien avulla (vihreät oikeita vastauksia, punaiset vääriä). Tulokset on myös mahdollista tulostaa paperiversiona, jossa on jokaisen oppilaan tehtävät kysymyksineen ja vastauksineen. Samoin on yhteenvetomainen luettelo jokaisesta kysymyksestä, jonka alle on koottu jokaisen oppilaan vastaus. Näin opettaja saa yhdellä silmäyksellä käsityksen, kuinka kukin tehtävä onnistui koko luokassa. 

Palautteet sähköisestä kokeesta pyysin Padlet-sivustolle, johon oli etukäteen luonut sivun tätä tarkoitusta varten. Palautteiden perusteella oppilaat olivat tykänneet paljon enemmän sähköisestä kokeesta kuin perinteisestä. Samoin keskittyminen oli helpompaa, joten tällaisia kokeita toivottiin lisää. Koe ei kuulemma ollut yhtään tylsä, vaan kokeita pitäsi olla enemmänkin, jos ne ovat tällaisia. En ihan ollut odottanut näin suurta suosiota tälle kokeelle, koska eihän oppilaat tunnetusti ole koskaan tykänneet kokeista. En kuitenkaan ajatellut lisätä kokeiden määrää vain sen perusteella, että oppilaat haluavat niitä lisää. Tarjoan heille uuden mahdollisuuden sähköiseen kokeeseen, jos opittu asiakokonaisuus soveltuu tällaiseen koetyyppiin. Hyväähän kannattaa aina odottaa!