Yli vuosi on siitä, kun ostin itselleni iPadin miniversion. Siihen mennessä kodistamme löytyi jo yksi normaalikokoinen iPad, mutta kun kerroin ottavani sen jatkossa töihin mukaan, ei ideaani pidetty ollenkaan hyvänä. Ei siksi, että laitteen käytössä työasioissani olisi ollut jotain vikaa, vaan murhetta aiheutti enemmän se, ettei silloin kukaan muu pääse käyttämään kyseistä laitetta. Niinpä päätin marssia kauppaan ja ostaa oman iPadini.
Kaupassa ihastuin iPadin miniversioon, joten se lähti mukaani. Siitä lähti tutusmiseni uuteen työväliseeni ja voin sanoa, että en halua näin jälkikäteen laskea niitä tunteja, joita uutukaisen kaverini kanssa vietin. Ajattelin aina niin, että jos haluan kehittää itseäni laitteen käytössä, ei kukaan tee sitä minun puolestani, vaan minun tulee tehdä se itse. Toisinaan olenkin kuullut joiltakin kollegoiltani, kuinka he eivät ikinä suostuisi uhraamaan aikaansa jonkin laitteen käytön opetteluun ja sen parissa leikkimiseen, sillä elämässä on muutakin kuin koulu. Kyllähän minäkin sen tiesin, että elämässä on muutakin, mutta en ajatellut tuota kuitenkaan noin rasittavana tekona. Minusta kun itsensä kehittäminen ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa. Niin ja samahan se on, kun ottaa uuden kirjasarjan käyttöön, niin joutuuhan silloinkin tekemään hieman työtä, että pääsee sinuiksi kirjan kanssa. Minusta on siis lähes sama, mietinkö uusia opetusmenetelmiä uuden kirjan vai uuden laitteen parissa.
Viime kevät menikin siinä, kun etsin, kokeilin ja testailin erilaisia sovelluksia. Testasin nimenomaan siinä mielessä, että voisin hyödyntää niitä sitten myös opetuksessani. Pääajatukseni ei ollut se, että käytän laitetta laitteen vuoksi, vaan laitteen käyttö opetuksessa tuli olla järkevää. Niinpä testailin muiden kertomien kokemusten mukaan monia tapoja hyödyntää iPadiani. Löysin myös toimivia keinoja helpottaa omaa työtäni. Suurin etuni viime keväänä taisi olla se, että lopetin turhan kopioimisen, sillä miksi ottaa jokaisesta tekemästäni muistiinpanosta tai suunnitelmasta paperikopiota, kun koneeni pystyi ne myös tallettamaan ja iPadini kulki aina mukanani. En myöskään tarvinnut enää monia muistitikkuja, joten pääsin eroon siitä, että kantaisin mukanani monia tikkuja. Eihän toki muistitikut paljon kassissa paina, mutta aikaa menee turhaan hukkaan, kun etsin monesta eri tikusta juuri sitä yhtä materiaalia, jota kulloinkin tarvitsin. Hyödynsin myös pilvipalveluja, jolloin en ollut sidoksissa vain omaan laitteeseeni.
Viime vuoden kevään jälkeen minulle oivallisiksi sovelluksia osoittautuivat Pages, Keynote, Numbers, SimbleMind, iFiles, iBooks, iAnnotate ja QR Reader. Monia muitakin olin testaillut, mutta ne eivät olleet vielä tuossa alkuvaiheessa nousseet jokapäiväiseen käyttööni. Opiskelijat saivat tuntumaa noista sovelluksista aluksi visuaalisesti, kun katsoivat käsitekarttojani, diaesityksiäni ja tekstinäytteitäni vanhoista kirjoista, joita iPadistani löytyi. Joka kerta myös esittelin sovelluksia opiskelijoille ja pyysin heiltä kommentteja, miten he voisivat niitä käyttää. Mielestäni nuo keskustelut olivat antoisia, vaikka kaikki eivät vielä innostuneetkaan sovelluksista. Niinhän se aina on, että joku tykkää ja joku ei. Minusta tästä oli kuitenkin hyvä aloittaa sähköisten menetelmien mukaan ottaminen opetukseen. Kaikkeahan ei tarvitse muuttaa täydellisesti heti, vaan muutoksen voi tehdä vähitellen. Tällä motolla lähdin siis seuraavaan lukuvuoteen. Ja mikä parasta, itsekin pysyy virkeenä, kun tulee uusia virikkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti