Siinä vaiheesa kun olin julkaissut ensimmäisen blogitekstini siitä, kuinka kaikki alkoi iPadista, havahduin etten ehkä sittenkään ole aloittanut sähköistä opetustani iPadista. Jotenkin vain olin unohtanut, että olenhan minä pitänyt oppitunteja pari vuotta myös netin kautta. Se oli varsinaista etäopetusta.
Oli syksy 2009 kun pääsin mukaan ryhmään, joka piti lukiokursseja kaksoistunkintoa opiskeleville. Opiskelijat olivat siis fyysisesti eri paikoissa ja minä muualla. Yhteytemme toimi ensin WebEx-ohjelman kautta netissä, jolloin meillä oli puhe- ja kuvayhteys. Kokeilu oli aluksi melkoista opettelua, mutta hyvinhän se lähti liikkeelle - mitä nyt välillä nettiyhteys katkesi ja opiskelijat tippuivat linjoilta.
Netin kautta tuntien pitäminen vaati aivan erilaista suunnittelua kuin tavalliset lähitunnit. Kaikki materiaalit tuli olla sähköisessä muodossa ja oppituntimme olivat pidempiä kuin normaalisti, mikä takasi helpommat käytännön järjestelyt monessa eri opiskelupisteessä. Itse lähdinkin avoimin mielin kokeilemaan tuota systeemiä, vaikka tiesinkin, että ensimmäinen vuosi on varmasti opettelua. Alkuun pidinkin tunnit paikassa, jossa minulla oli atk-apu saatavilla, mutta sitten ehdotin, että pitäisin tunnit kotoani, sillä kotikoneeltani löytyisi tarvittaessa enemmän materiaalia jakaa opiskelijoille, jos tulee sellainen tilanne, että he kysyvät sellaista, mihin en ole osannut varautua - ja tulihan niitä aika monta kertaa.
Niinpä sitten istuin kotona työhuoneessani ja pidin oppitunteja. Aika paljon se herätti mielenkiintoa meillä samaan aikaan poikenneissa vieraissamme ja moni halusi nähdä, kuinka se käytännössä toimii. Olihan se aika hassua, kun sanoin lähteväni töihin ja kipusin rappuset ylös yläkertaan verrarit jalassa - aika erikoinen työpaikka ja työasu.
Jossain vaiheessa opetuksemme siirtyi Adoben Connect pro -ympäristöön, mutta uuden alustan oppiminen ei ollut työlästä. Tuo taisi jopa toimia helpommin kuin edellinen tai sitten olin vain jo sisäistänyt etäopetuksen idean. Tosin meitä helpotti tuossa opetuksessa myös se, että ryhmämme oli erittäin pieni, joten jokaista pystyi "pommittamaan" kysymyksillä melko helposti.
Netin kautta opetuksen järjestämisprojektimme kesti kaksi vuotta. Se ei suinkaan kaatunut sähköisen oppimisympäristön ongelmiin vaan siihen, ettei näitä kaksoistutkinto-opiskelijoita ollut enää riittävästi. Kaikki oli kuitenkin mielestäni kokeilemisen arvoista. Aluksi kaikki oli hieman hankalaa, kuten yleensäkin alussa, mutta kaikkeen tottuu ja ajan kuluessa viisastuu. Tärkeintä oli se, että materiaalit olivat sähköisessä muodossa, sillä muuten hommasta ei olisi tullut mitään. Sähköä oli siis ilmassa jo ennen iPadianikin.
