Uuden sähköisen ohjelman nähdessäni pohdin pitkään sen käyttökelpoisuutta opetuksessa. En halua suinpäin sännätä ja ottaa jokaista ohjelmaa käyttöön, ellei siitä ole todellista hyötyä. Tosin voihan sitä niin sanotusti välipalana tehdä mitä tahansa, mutta pääasiassa haluaisin ohjelmien tarjoavan selvän hyödyn oppimisprosessissa. Hyöty voi siis olla myös ilo, joka syntyy uuden asian oppimisesta. Ilo useimmiten synnyttää myös haluan oppia lisää, joten joskus välineellä voi olla myös piilovaikutus uuden oppimiseen.
Olen monesti seurannut mielenkiinnolla keskustelua siitä, mitä hyötyä on erilaisista sähköisistä menetelmistä opetuksessa. Välillä olenkin täysin sitä mieltä, että suurin este oppimisen ilon kokemiselle olemme me aikuiset. Aika monesti jotkut ajattelevat, että parhaiten uuden asian oppiminen hoituu kirjaa lukiessa ja tehtäviä kirjaan tehdessä, johon ei missään nimessä kuulu esimerkiksi sähköisten välineiden käyttö. Minullekin on joskus sanottu, että ajatuskartan tekeminen kynällä paperille on paljon järkevämpää kuin sähköisesti. Tässä vaiheessa olenkin miettinyt, kenen ajatus tuo oikeastaan oli. Äidinkielen opettajana en tietenkään väheksy kynällä paperille kirjoittamista, koska jokaisellahan tulee olla jonkinlainen käsiala, josta saa selvää. Tämän vuoksi itsekin teetävän vastedeskin kynällä kirjoitettuja tekstejä ja harjoituksia, mutta myös paljon muuta: eikös sitä aina sanoa, että opetuksen tulee olla monipuolista.
Kaikki oppilaat eivät opi uusia asioita samalla tavalla. Jos joku ei halua suunnitella tekstiään tekemällä vihkoonsa ajatuskarttaa, mutta tekisi sen kuitenkin sähköisesti, miksi en antaisi tällaiselle oppilaalle sitä mahdollisuutta. Miksi siis aikoisin torpata häneltä oppimisen ilon? Tämä olkoon vain yksi esimerkki monien muiden joukossa.
Perjantaina ilmoitin yhdelle opetusryhmälleni ensimmäisen koepäivän ja yllätyin, mitä oppilaat kokeesta kysyivät: "Tehdäänkö se tietokoneella?" Jäin sitten ääneen pohtimaan asiaa, jolloin huomasin, että ryhmäni oppilaat odottivat kovasti kokeen tekoa sähköisesti. Vähän aikaa oppilaiden kanssa keskusteltuani sanoin, että yritän tehdä heille sähköisen kokeen. Ette uskokaan, kuinka ilmeet kirkastuivat ja kuinka innoissaan oppilaat olivat. En muista 15 vuoden urani aikana yhtään näin innostunutta koepäivän ilmoitushetkeä - vielä perjantai-iltapäivänä. Jos kerran oppilaat haluavat sähköisen kokeen, he myös sen saavat. Nyt vain mietin, miten kokeen toteutan. Todennäköisesti siinä on ainakin Kahoot-ohjelmalla tehtyjä tehtäviä.
Tämä olkoon esimerkkinä siitä, että meidän aikuisten olisi joskus hyvä miettiä, missä maailmassa meidän nuoret nykyään elävät. Omassa tilanteessani olisi ollut todella typerää vastata oppilailleni, että koe tehdään perinteisesti kynällä ja paperilla, koska sehän olisi ollut heille suuri pettymys. Annan siis heille mahdollisuuden iloita siitä, että koe tehdään tietokoneella, vaikka koe tuskin itsessään koskaan on oppilaille mieleinen.
